26.11.2014 | Hanna Hauvala

Seisahdutaanko hetkeksi ja vedetään happea?

Kirjoittanut Katja Piiponniemi, restonomiopiskelija LAMKista

Hetkeksi vain, ei me tähän jäädä lopullisesti paikoilleen, kunhan ollaan hetki aivan hissuksiin ja mietitään. Missä nyt ollaan, mistä ollaan tultu ja mihin me ollaan menossa? Hengitellään rauhassa, katsotaan vähän ympärille…

Oletko omassa kodissa tai työpaikalla ehkä? Mitä näet? Mitä kaikkea kuulet? Miltä se tuntuu?

En ole selvännäkijä, mutta arvelen sinun ympärilläsi olevan nytkin varsin paljon monenlaista tavaraa. Ne on valmistettu jossain päin maailmaa, tuotu saatavillesi ja olet ostanut ne todennäköisesti suurmarketeista tai kansainvälisten kauppaketjujen myymälöistä. Kodissasi on edustettuna lähes koko maailma, tavaran muodossa. Kannamme tavaroita kotiin lähes päivittäin. Joitain niistä havittelemme pitkään, mutta usein kaupasta tarttuu mukaan esimerkiksi hetken päähänpistosta ostettu halpa vaate, kiva pikkuostos, joka ei liiaksi kukkaroa rasita eikä siten vaadi välttämättä sen kummemmin harkitsemaan. Entä jos tässä kohtaa vetäisimmekin hetken henkeä?

Heräteostoksista kertyy pian suuri määrä tavaraa. Hankitaan lisää kaappitilaa, ostetaan lastulevykaappeja, joihin saamme yhä enemmän tavaraa säilytykseen. Sängyn alle työnnämme laatikoittain leluja tai kymmenet lakanasetit. Laatikot, kenkähyllyt, lipastot, vakuumipussit… Tavaraa, tavaraa ja vähän lisää tavaraa. Ihan vaan, koska me voidaan. Näitä tavaroita me sitten järjestellään ja varastoidaan, jemmataan komeron tai autotallin perälle, osan olemassaolo unohdetaan.. Määritelläänkö me todellakin itsemme ja muut sen mukaan, mitä omistamme?

Me omistamme tavaraa, mutta lopulta tavara omistaa meidät. Me elämme täällä omassa lintukodossa, kuin meillä olisi monta maapalloa. Suurin osa maailman ihmisistä kuitenkin elää vailla omaisuutta, mutta me tilaamme IKEAsta lisää säilytysratkaisuja, jotta saamme kaaoksen kesytettyä. Tavaroiden lyhyen käyttöajan jälkeen tuskailemme, mihin nämä kaikki taas saisi mahtumaan, tai mihin tarpeettoman tavaran saa hukattua, kun trenditkin tulee ja menee. Emme me tarvitse tällaista. Se mitä me tarvitsemme, on ravintoa, ilmaa, lämpöä ja toisia ihmisiä. Meillä on satoja kiloja turhaa materiaa ympärillä, ja sen kaiken keskellä eläessä pohjimmaiset tarpeemme eivät edes ole materialistisia. Aika paradoksaalista.

Vuosisata sitten maailma alkoi muuttua teollistumisen myötä. Opittiin helpottamaan ihmisen työtä, valjastamaan luonnon ilmiöt ja varat tarpeisiimme, ja tuottamaan hyödykkeitä tehokkaasti. Teollisuus lisäsi vauhtia, ja ihminen kehitti lisää vempaimia, ja taas pistettiin lisää vauhtia. Ihminen ei käytä lihaksiaan liikkumiseen, ei aikaa ruoan kasvattamiseen eikä aikaa kantaakseen tupaan vettä. Ne on jo eri keksinnöillä tehty tarpeettomiksi toimiksi. Voidaan ajaa autolla salille, hörpätä Alpeilta kuskattua vettä pullosta ja sulattaa kertynyttä ylipainoa kuntoklubin juoksumatolla. Kaiken maksimointi on arkipäivää, tehostaminen, tuottavuus, kasvu, kehitys.. Tuntuu, että ihmisiä on vedetty kauemmas elämän pinnasta. Helppoa, nopeaa ja halpaa.. Niin, vai onko? Lopulta maksettava hinta voi ollakin varsin suuri.

Edessä on suuri muutos, halusimme tai emme. Kyseessä on ehkä ihmiskunnan historian radikaalein uudelleenjärjestely. Luonnonvarat eivät riitä jatkuvaan kasvuun, eikä tähän nykyiseenkään elintasoon. Tässä kohtaa maapalloa elämme kuin meillä olisi neljä kertaa enemmän resursseja. Kiina ja muut voimakkaasti vaurastuvat maat ovat saman luonnonvara-apajan äärellä ja ottamassa omansa jatkuvasti kasvavalla lusikalla. Kehitys on kestämätön ja tulee pian muuttamaan suuntaansa ja meidän on pakko leikata omaa kulutustamme. Voimme seurata aikaamme ennakoimalla ja hidastamalla jo hyvissä ajoin, tai sitten mennä porskutamme täyttä laukkaa päin seinää. Ainoa asia, mikä vaikuttaa olevan varmaa, on muutos ja epävarmuus sen myötä: kun liikkuminen kallistuu, on opittava olemaan paikoillaan tai liikkumaan omin voimin. Kun kaukaa on kallista kuljettaa raaka-aineita, on ne opittava tuottamaan itse mahdollisimman lähellä.

Muutokseen valmistautuminen on viisasta aloittaa nyt, ja mielestäni hyvä ensimmäinen askel on pysähtyminen. Kun on kerran menettänyt rahallisen omaisuutensa, ymmärtää että tärkeimmät asiat ovat niitä, joita ei rahalla saa. Tyytyväisyys vähään on paljon seesteisempi olotila, kuin jatkuva tyytymättömyys kun mikään ei ole tarpeeksi. Ei sitä tule itkettyä menetettyä ruokapöytää, kun hymyilyttää monet hauskat muistot kortinpeluuilloista sen ympärillä. Ei se, mitä omistaa, ole tärkeintä vaan se miten paljon mihinkin liittyy elämää.

On myös tärkeää, että se ruoka jota syömme, on puhdasta ja ravitsevaa. Teollisuus kyllä osaa jatkaa ruoka-aineita sokerilla ja tärkkelyksillä, kemiallisista yhdisteistä puhumattakaan, mutta mistä löytää tuottajat, jotka yhä tuottavat laadukasta ja hyvää? Meillä on lähimarketeissa ulkomailla tehotuotettua ja pystyyn myrkytettyä tavaraa hyllymetritolkulla tarjolla, mutta miksi me sen syömme mukisematta? Vartin ajomatkan päässä Lahdesta esimerkiksi toimii Kinnarin tila, jonka tuotteet ovat puhtaita, ravitsevia ja tuoreita. Meille ei niitä tosin vielä ainakaan marketissa myydä, vaan meidän pitää ne vielä itse osata hakea. Siinä vaiheessa kun viljan tuonti kallistuu, alkaa nämä maakunnan helmetkin päästä esiin. Uskon että tulee vielä se aika, jolloin ollaan lähituottajille kiitollisia. Iloitaan, ettei kaikki ruoka tulekaan merten takaa ja lähituottajat lyöneen rukkasia naulaan.

Restonomiopiskelijan ominaisuudessa olen pohtinut tätä asiaa ravintola- ja matkailualan kannalta. Mitä meille tapahtuu, kun öljy oikeasti alkaa loppua? Entä kun ulkomailta ei niin vain tuodakaan enää matkailijoita, eikä raaka-aineita sen paremmin? Entä mitä tapahtuukaan siinä vaiheessa, kun tämä totuttu elintasomme on enää kappale historian kirjoissa? Uskon että palvelualallakin huomataan keskittyä hulppeiden puitteiden sijaan entistä laadukkaampien kokemuksien tarjoamiseen, aitoon sisältöön ja muistoihin jotka siitä jää. On parempi nauttia yksi arvokas ja laadukas kokemus hitaasti nautiskellen, kuin hamuta suuri määrä jotain pikaisesti ja mihinkään keskittymättä.

Suuria laivoja ei käännetä hetkessä, mutta muutoksen voi aloittaa jokainen vaikka nyt.

Hidastettaisiinko vähän?

Suosituimmat avainsanat

benchmarking, Corporate social responsibility, eettisyys, ekologinen kestävyys, erityisasiakasryhmä, esteettömyys, EU, ihmisoikeudet, ikäihmiset, jätteiden lajittelu, Keski-Suomi, KESMA II-hanke, kestävyys, kestävä matkailu, kotimaa, kulttuuri, kulttuurinen kestävyys, kulttuuriperintö, lapsiperhe, lapsityövoima, liiketoiminta, lähiruoka, maatiaiskasvit, markkinointi, matkailu, matkailua kaikille, oikeudenmukaisuus, organizational ethics, palvelu, perinnekasvit, ravintolapalvelut, ruokamatkailu, ruukki, saavutettavuus, sosiaalinen kestävyys, Tarinakone, tarinallistaminen, Tarinatyöpaja, Uusi-Seelanti, valosaaste, vastuullinen matkailu, vastuullinen palveluliiketoiminta, vastuullisuus, viestintä, ympäristön suunnittelu

Uusimmat blogijulkaisut

18.12.2014 Kiitos!

Kiitos kaikille KESMAn matkassa kulkeneille! Työkaluihin ja tuotoksiin pääsette tutustumaan hankkeen internetsivuilla: www.kestavamatkailu.fi. Otattehan työkalut tehokkaaseen käyttöön ja vinkkaatte kaverillekin … Lue lisää >

10.12.2014 Tulevaisuuden vastuullinen kuluttaja

Kirjoittanut Lahden ammattikorkeakoulun matkailuopiskelija Mia Kari Ekologisuus, eettisyys, hiilijalanjälki, vastuullisuus, lähiruoka, luomu… kuulostaako tutulta? Vastuullisesta kuluttamisesta ja ekologisista valinnoista on tullut trendi, … Lue lisää >

26.11.2014 Seisahdutaanko hetkeksi ja vedetään happea?

Kirjoittanut Katja Piiponniemi, restonomiopiskelija LAMKista Hetkeksi vain, ei me tähän jäädä lopullisesti paikoilleen, kunhan ollaan hetki aivan hissuksiin ja mietitään. … Lue lisää >

10.11.2014 Hankkeeseen harjoittelun kautta

Kirjoittanut Johanna Huuskonen, joka opiskelee JAMKissa Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmassa, suuntautumisvaihtoehtonaan kuluttajapalvelut Puolitoista vuotta sitten opiskelin toista vuotta Jyväskylän ammattikorkeakoulussa … Lue lisää >

17.10.2014 Lisää opiskelija-ajatuksia Vastuullisesta Palveluliiketoiminnasta

Lahden ammattikorkeakoulun Vastuullinen Palveluliiketoiminta-kurssille osallistui mahdollisuuksien mukaan KESMA II-hankkeen yrittäjiä ja Lahden Ammattikorkeakoulun matkailualan opiskelijoita. Kurssilla pohdittiin vetäjänä toimivan Michael Lettenmeierin johdolla mm. seuraavia kysymyksiä: Miten voit … Lue lisää >