Kestävyydestä kilpailuetua maaseutumatkailuun – KESMA II -hanke toteutetaan neljän maakunnan yhteistyönä 1.1.2013 – 31.12.2014. Hanke on jatkoa Kestävän matkailun liiketoiminnan kehittämismallin rakentaminen KESMA I – hankkeeseen, joka toteutettiin neljän alueen yhteistyönä 1.12.2010 – 29.2.2012. Voit tutustua tarkemmin KESMA I-hankkeeseen täältä.

Kohderyhmät ja -alueet

Hankkeen kohdealueina ovat Keski-Suomi, Kanta-Häme, Päijät-Häme ja Etelä-Savo. Pääkohderyhminä ovat maaseudulla toimivat mikromatkailuyritykset sekä matkailun kehittäjät, kouluttajat ja aluetoimijat. Voit tutustua tarkemmin KESMA II-hankkeen pilottiyrityksiin täältä.

Hyödyt osallistuville yrityksille

Hankkeen tarkoituksena on kehittää osallistuvien alueiden maaseutumatkailun kestävyyttä ja sen hyödyntämistä myynnissä ja markkinoinnissa. Hankkeeseen on valittu mukaan pilottiyrityksiä, joiden kanssa testataan kestävän matkailun kehittämisprosessia sekä siihen liittyviä työkaluja. Lisäksi hankkeessa tuotetaan ohjeistus yrittäjille kestävyyden eri näkökulmien esille tuontiin markkinoinnissa.

Projekti saa rahoituksensa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja rahoittajana toimii Keski-Suomen ELY-keskus. Projektia hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja partnereina hankkeessa ovat Lahden ammattikorkeakoulu sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Mikkeli.

Hankkeen pysyvä vaikutus

Hankkeen aikana kehitetty ja testattu arviointi- ja kehittämisprosessi työkaluineen jää pilottiyritysten käyttöön ja leviää kehittäjäorganisaatioiden kautta maaseutumatkailuyrittäjien käyttöön myös hankkeen päättymisen jälkeen.

Hankkeen teemat

Kestävä matkailu

Kestävä matkailu tai kestävän kehityksen mukainen matkailu on huomattavan monitahoinen ilmiö. Matkailussa kestävyys voidaan ymmärtää yleisenä päämääränä tai ideaalina, jolloin kestävyyden ulottuvuuksilla etenemistä välttämättä mitata tai matkailun kokonaistoimintatapaa muuteta. Toinen mahdollisuus on ymmärtää kestävä matkailu prosessina tai proseduurina, jossa toimintaa mitataan sekä tehdään valintoja edeten jatkuvasti kohti kestävämpää matkailutoimintaa (Ko 2005, Tuulentie 2009, 18).

Kestävyys jaetaan kolmeen ulottuvuuteen: taloudelliseen, ekologiseen ja kulttuurissosiaaliseen. Lisäksi matkailua voidaan tarkastella matkakohteen, matkailuyrityksen, matkanjärjestäjän tai yksittäisen matkailijan näkökulmista. (Asikainen & Kivikangas 2011.) KESMA II –hankkeessa kestävyyttä tarkastellaan ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta.

Maaseutumatkailu profiloituu niin asiakkaiden kuin monien matkailuyrittäjienkin mielissä kestävänä matkailuna. Onhan se usein pienimuotoista, perinteitä kunnioittavaa ja luonnon tai kulttuurin aineettomiin hyötyihin perustuvaa toimintaa (ks. Borg 2002, 54). Kuitenkin maaseutumatkailua voidaan toteuttaa hyvin monin tavoin. (Asikainen & Kivikangas 2011.)

Kulttuurinen kestävyys

Monet matkailuyritykset perustavat toimintansa ja tuotekehityksensä paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Maaseutumatkailussa kulttuurinen kestävyys voisi tarkoittaa yleisesti ajatellen kulttuurin säilyttämistä ja edistämistä sen hyödyntämisen kautta. Haasteena on kuitenkin tuotteistettujen kulttuurimatkailutuotteiden vähyys. Kulttuurisen kestävyyden kaksi näkökulmaa ovat sekä kulttuurin säilyttäminen (suojeleminen) että sen hyödyntäminen ja tuottaminen kaikkien käyttöön. Kulttuurisesta kestävyydestä puhuttaessa voidaan nostaa esille myös aitous ja tarinat. Kulttuurinen kestävyys on yksi keskeinen osa etenkin matkailullisesti ajateltuna.

Ekologinen kestävyys

Matkailu perustuu usein jollain tavalla luontoon esim.  erikoisiin luonnonmuodostumiin, kauniisiin maisemiin tai hiljaisiin erämaihin. Tällaisissa tilanteissa suuret matkailijamäärät voivat jopa tuhota matkakohteen.
Yksi ilmeisimpiä kestävyyden elementtejä matkailussa onkin kohteen houkuttelevuuden ja kiinnostavuuden säilyminen, joka samalla takaa mahdollisuudet matkailuelinkeinon harjoittamiseen. Maaseutumatkailun avulla voidaan vaalia ja jopa myös lisätä luonnon monimuotoisuutta, sekä mahdollistaa ihmisille monimuotoisuuteen liittyvien elämysten ja kokemusten saaminen. Tällöin luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on osa matkailuyrittäjän arvoja ja matkailutuotteen sisältöä. Monelle maaseutuyrittäjälle matkailu on sivuelinkeino. Ekologiseen kestävyyteen pyrkivä yrittäjä vaalii luonnon monimuotoisuutta myös maa- ja metsätaloudessa. Ekologiseen kestävyyteen liittyy mm. ekotehokkuus, ruuan ja raaka-aineiden ekologinen kestävyys, energiamuodot, materiaalit ja luonnonvarojen käyttö sekä vesihuolto ja rakentamisen ympäristövaikutukset.

Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisesti kestävän kehitykseen liitetään yleisesti seuraavia arvoja: ”kehitys kaikille”, ”tasa-arvoiset mahdollisuudet” ja ”valinnan vapaus” (Wiman 1994). Edellä mainitut arvot yhdistettynä yleiseen kestävän kehityksen määritelmään ovat sosiaalisen kestävyyden tärkeimpiä periaatteita. (Sievänen 1998, 61-62.)

Sosiaalisesti kestävään matkailuun on liitetty termejä oikeudenmukaisuus, elämänhallinta, tasa-arvo ja yhteisöidentiteetti (Müller 1994, 133; Ryhänen 1997, 111; Cater & Goodall 1997, 86). Swarbrooke tuo omassa kirjassaan esille neljä sosiaalisesti kestävän matkailun osa-aluetta:

  1. Equity; kaikkien matkailualan toimijoiden samanarvoinen kohtelu ja oikeudenmukaisuus kaikissa matkailuun liittyvistä toimissa.
  2. Equal opportunities; kaikkien ihmisten tasa-arvoiset mahdollisuudet matkailla ja myös työskennellä matkailualalla.
  3. Ethics; eettisen toiminnan korostaminen matkailutoimialalla niin asiakkaisiin, henkilöstöön kuin yhteistyökumppaneihinkin nähden. Matkailijoiden, matkailuviranomaisten ja paikallisväestön toimiminen eettisesti oikealla tavalla.
  4. Equal partners; matkailijoiden tulee kohdella heitä palvelevia työntekijöitä kumppaneinaan eikä alempiarvoisina ihmisinä. (Swarbrooke 1999, 69, 78.)